27.02.2024

Miten merituulivoima ja talvimerenkulku voidaan yhteensovittaa

– Vastaus löydetään avoimella vuoropuhelulla, sanoo Eolus, yksi Pohjanlahden hankekehittäjistä.

Eoluksen Anu Vaahtera.

Viime aikoina ja erityisesti nyt ankaran jäänmurtotalven aikana on noussut esiin keskustelu Pohjanlahdelle nousevan merituulivoiman ja talvimerenkulun yhteensovittamisesta.
Valtioneuvosto on myöntänyt jo usealle hankekehittäjälle tutkimuslupia ja jos kaikki hankkeet toteutuisivat, Pohjanlahdelle sekä Suomen että Ruotsin puolella muodostuisi tiheä tornimeri ja merenkulun mahdollisuudet ovat alkaneet huolestuttaa. Syksyllä Väylävirasto ja Traficom julkaisivatkin hankekehittäjille ohjeet, joista kirjoitimme marraskuussa.

Eolus on yksi hankekehittäjistä, joka selvittää osana Selkämerelle sijoittuvien Navakka- ja Wellamo-merituulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettelyä) varten, miten merenkulku ja merituulivoiman tuotanto voidaan yhteensovittaa Itämeren jäätyvissä olosuhteissa. Työ on lähtenyt liikkeelle yhteensovittamisesta mahdollisesti aiheutuvien riskien arvioinnista.

Suomalainen yhteiskunta ja yritykset ovat erittäin riippuvaisia meriliikenteestä. Tänään lähes 95 % ulkomaankaupastamme liikkuu meriteitse. Samaan aikaan Pohjanlahdelle on suunnitteilla useita merituulivoimahankkeita, jotka voisivat aloittaa sähköntuotannon 2030-luvulla.
Se voi kuulostaa nyt kaukaiselta, mutta merituulivoiman hankekehitys on pitkä prosessi, ja hankkeiden suunnittelua tehdään jo nyt.
Merituulivoimahankkeet edellyttävät ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely). Osana YVA-menettelyä arvioidaan, millaisia riskejä merituulivoimatuotannon ja merenkulun yhteensovittamisesta voi syntyä sekä pohditaan, millä edellytyksillä yhteensovittaminen olisi mahdollista.

Eri merellisten toimintojen yhteensovittamista on tehty jo osana merialuesuunnitteluprosessia, jonka tuloksena Suomen merialueille valmistui ensimmäinen merialuesuunnitelma vuonna 2020. Lisämausteensa yhteensovittamiseen tuovat kuitenkin Pohjanlahden erityisolosuhteet, eli meren vuotuinen osittainen tai kokonainen jäätyminen ja sen tuomat haasteet, mitä ei merialuesuunnitelmassa riittävästi osattu huomioida. Tällä hetkellä käsitys on, että suuret merituulivoiman tuotantoalueet voivat vaikuttaa talvimerenkulkuun sekä jääolosuhteisiin ja siten mahdollisesti myös esimerkiksi jäänmurtajien lukumäärään ja niiden operatiivisiin vaatimuksiin. Tämä on tärkeää juuri nyt, kun sekä Ruotsi että Suomi ovat suunnitelleet vanhojen jäänmurtajiensa uusimista.

Talvi tuo erityisiä haasteita yhteensovittamiselle

– Riskinarvioinnissa on tärkeää ymmärtää, miten merituulivoimahankkeet ylipäätään vaikuttavat meriliikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen, sanoo Anu Vaahtera, Eoluksen Navakka-merituulivoimahankkeen projektipäällikkö.
– Ilmeisin riski liittyy onnettomuuteen, jossa laiva törmäisi tuulivoimalaan. Osana hankkeiden suunnittelutyötä onkin määritettävä merituulivoimahankkeiden turvallinen etäisyys liikennöintiväylistä – myös silloin, kun olosuhteet ovat myrskyisiä tai muuten vaikeita. Myös alusten reitityksen roolia avomerellä suhteessa hankealueisiin on tarkasteltava. Samalla on varmistettava, että merenkulku ei estä tai haittaa tuulivoimaloiden toimintaa, kuten huoltotöitä.

Talviset meriolosuhteet tuovat tähän oman lisähaasteensa. Merituulivoimaloiden rakenteet on alun alkaen suunniteltava niin, että ne kestävät merialueen voimakkaat tuulet ja liikkuvat jääkentät. Jääolosuhteet luovat myös omia vaaranpaikkoja: vakava törmäysriski tuulivoimalan ja laivan välillä voi aiheutua esimerkiksi silloin, jos alus ajelehtii ohjauskyvyttömänä jäiden mukana.
Osana riskinarviointia on myös ymmärrettävä, miten merellä sijaitsevien tuulivoimaloiden heijastukset ja varjot voivat vaikuttaa meriliikennettä ohjaaviin tutkiin. Lisäksi riskiarvioinnissa tarkastellaan, kuinka merituulivoima vaikuttaa meripelastukseen sekä ympäristövahinkojen torjuntatoimiin.

Yhteistyö viranomaisten kanssa edellytys riskinarvioinnille

– Talvimerenkulun ja merituulivoiman yhteensovittamiseksi ei ole vielä valmiita vastauksia, vaan olemme ryhtyneet yhteistyössä viranomaisten kanssa pohtimaan parhaita toimintatapoja, Vaahtera kertoo.
Kuluvan kevään aikana Eolus järjestää useita yhteisiä viranomaistapaamisia, joissa mietitään merituulivoiman ja merenkulun yhteensovittamista seuraavien aiheiden ympärillä: merenkulku, navigointi ja valvonta, sekä pelastustoiminta. Työskentelyä fasilitoi Gaia Consulting. Työn sisällöt perustuvat Väylän ja Traficomin laatimaan viranomaisohjeistukseen, joka määrittelee osana YVA-menettelyä tarkasteltavat asiat. Kyseiset viranomaiset ovat mukana vuoropuhelussa.

Viranomaisten lisäksi keskusteluihin on kutsuttu mukaan laaja joukko asiantuntijoita muun muassa tutkimusorganisaatioista, satamista ja varustamoista sekä alalla toimivista merenkulun yrityksistä.
– Toimintamalli on saanut runsaasti kiitosta siitä, että se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella haastavaa asiaa usean eri toimijan näkökulmasta, Vaahtera kertoo
Anu Vaahteran mukaan keskusteluissa on myös selkeytynyt se, mitä hankkeiden YVA-menettelyssä – joka ajoittuu hankesuunnittelun varhaiseen vaiheeseen – on järkevää tehdä, ja mikä taas on syytä jättää myöhemmäksi. Tapaamisissa on esimerkiksi noussut esiin teemoja, jotka ovat liian suuria yksittäisen hankkeen tai hankekehittäjän ratkaistavaksi, ja vaativat usean eri toimijan yhteistyötä.
– Tällaisiin lukeutuu esimerkiksi sen tutkiminen, miten merituulivoimalat vaikuttavat liikkuvaan jääkenttään, joka on kokonaan uusi haaste talvimerenkulun toimijoille, Vaahtera selventää.

Epäselvää on myös, kenen toimesta ja missä vaiheessa avataan keskustelu Ruotsin puolelle suunniteltujen kenttien hankekehittäjien kanssa, Vaahtera kuvailee.
Suomi on maailmassa aivan omaa luokkaansa siinä, miten paljon ja pitkään meillä on jo tehty jäähän ja jäänmurtoon liittyvää tutkimusta. Tietoa jään muodostumisesta ja liikkeistä onkin hyvin saatavilla. Ilmaston lämpeneminen haastaa tutkijoita, sillä leudompien talvien myötä jään käyttäytyminen muuttuu. Tarvitaankin lisää tutkittua tietoa niin ilmaston lämpenemisen kuin myös merellä sijaitsevien voimaloiden vaikutuksista jään muodostumiseen ja jään liikkeisiin. Väylävirasto onkin jo hankkinut rahoitusta Winmos III EU-hankkeelle, jossa mm. tähän yritetään lähivuosien aikana löytää vastauksia.

Teksti Kari Martiala
Kuvat & lisätiedot Eolus

Eoluksen Navakka-hankkeen alue oikealla, Wellamo-hankkeen alue vasemmalla. Harmaalla merkitty merenkulun alueet.
Jaa artikkeli