Luonnon monimuotoisuutta varjeleva ja edistävä tiekartta haastaa satamat ottamaan vastuuta ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta, sanoo Suomen Satamat ry:n apulaisjohtaja Kirsti Tarnanen-Sariola.
Satamapäivillä lanseerattu tiekartta syntyi yhdistyksen ja seitsemän jäsensataman – Helsingin, Oulun, Kokkolan, Pietarsaaren, Porin, Naantalin ja Turun satamayhtiöiden – yhteistyönä. Se on suunniteltu ohjaamaan satamien päätöksentekoa ilmastonmuutoksen, luontokadon ja monimuotoisuuden haasteissa.
– Olemme etujoukoissa kertomassa, että satamat ottavat ilmastonmuutoksen, luontokadon ja luonnon monimuotoisuuden vakavasti. Haluamme olla osa ratkaisua, eikä lisäämässä ongelmia, Tarnanen-Sariola kertoo.
Tiekartta ei ole pelkkä julistus, vaan käytännön työkalu, joka on kirjoitettu selkeästi myös satamasektoriin perehtymättömille. Se tarjoaa kattavan katsauksen satamatoimintaan, nykyisiin käytäntöihin ja tuleviin mahdollisuuksiin.
Ilmastonmuutoksessa näkyy niin sanottu kaksoisriippuvuus, eli ihmisen ja ilmaston toisiinsa kytkeytyvät vaikutukset.
– Kun ihminen vaikuttaa toimillaan ilmastoon, ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät myrskyt ja rajuilmat pakottavat satamia sopeutumaan esimerkiksi alusliikenteen ennakoimattomuuden kautta, Tarnanen-Sariola kuvailee haasteita.
Jokaisella satamalla on omat haasteensa
Satamatoiminnan suurimmat ympäristövaikutukset liittyvät maa- ja vesirakentamiseen, kuten ruoppaukseen, läjitykseen ja laitureiden rakentamiseen, jotka voivat muuttaa ekosysteemejä pysyvästi.
Tiekartta haastaa satamia arvioimaan hankkeiden luontovaikutuksia ja niiden minimoimista entistäkin monipuolisemmin jo suunnitteluvaiheesta lähtien, lainsäädännön ja ympäristölupien jatkeena.
Haasteet vaihtelevat satamakohtaisesti, Tarnanen-Sariola huomauttaa. Oulun ja Naantalin olosuhteet eroavat esimerkiksi olosuhde- ja liikennetyypeiltään, joten tiekartta kannustaa jokaista satamaa tekemään omat ”kotiläksynsä” vaikutusten priorisoinnissa.
Yhdistyksen sivuilla julkaistu satamien luontotiekartta on kaikkien satamien käytettävissä. Sen lähestymistapa soveltuu niin suurempiin kuin pienempiinkin satamiin.
Tiekartta auttaa ennakoimaan isoja linjoja
Tarnanen-Sariola korostaa, että jo nyt satamissa tehdään paljon hyvää ilmastonmuutoksen vaikutusten rajoittamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Näkyvä esimerkki jo tehdystä työstä on monien satamien siirtyminen LED-valaistukseen, joka sekä säästää energiaa teknologian sekä ajastuksen avulla että vähentää valosaastetta estämällä valon säteilyn ylöspäin.
Suunnitelmallisella strategialla voidaan kuitenkin tulevaisuudessa tehdä enemmän.
– Ilmastotyö on iso teema myös satamissa. Merenkulun käyttämien polttoaineiden vihreän siirtymän ratkaisut tehdään keskeisesti varustamoissa, mutta satamilla on velvollisuus ja mahdollisuus tukea siirtymää. Velvoite tulee maasähkön rakentamisesta määrätyn tyyppisille aluksille, niin että ne voivat sammuttaa moottorinsa satamaviipymän aikana 2030 alkaen. Mahdollisuuksia liittyy aluksilla yleistyvien akustojen lataamiseen ja maasähkön tarjoamiseen aluksille velvoitteita laajemmin tai työkoneiden käyttöön.
Kartoituksesta käytännön tekoihin
Tiekartta sisältää selkeät etappivuodet edistymisen seuraamiseksi vuodesta 2026 lähtien. Ensin satamat lisäävät osaamistaan koulutuksilla, kartoittivat toiminnan nykytilan ja rakentavat strategiansa. Myös Suomen Satamat ry järjestää asiasta opastusta ja koulutusta.
– Viimeisessä vaiheessa jokainen satama toteuttaa 2–3 kokonaan uutta luonnon monimuotoisuutta edistävää toimenpidettä, Tarnanen-Sariola sanoo ja lisää, että toimintamallia ja tavoitteita arvioidaan säännöllisesti, kuten kaikkea kehittämistä.
Sekä isot että pienet teot ovat tärkeitä. Tarnanen-Sariola mainitsee Ruotsissa näkemänsä esimerkin satama-alueelta vesistöön päätyvän veden puhdistavan kosteikkoalueen luomisesta alueelle. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen voi olla myös esimerkiksi lintujen pesintäpaikkojen huomioimista ja mikrometsien istuttamista satama-alueille.
Tärkeää on, että lupaprosessit tukevat asiaa edistäviä ratkaisuja hankaloittamisen sijaan. Tarnanen-Sariolan mielestä esimerkiksi kiertotalouden hyödyntäminen voisi olla luvitusprosessien näkökulmasta helpompaa. Esimerkiksi käytöstä poistettavia betonirakenteita voidaan satamissa hyödyntää alueen omissa rakennustöissä, mutta asiaan liittyvät lupaprosessit ovat erittäin työläitä.
– Tällä hetkellä on luvituksen kannalta helpompaa louhia kalliota dieseltyökoneilla ja kuljettaa se matkojen päästä satamaan maa- ja vesirakentamista varten kuin tuottaa kierrätysmateriaalia paikan päällä.
Yhteistyöllä eteenpäin
Hanke syntyi avoimesta yhteistyöstä, jossa isommat ja pienemmät satamat jakoivat kokemuksiaan.
– On tärkeää, että alan toimijat neuvovat toisiaan ja miettivät ratkaisuja sekä jakavat käytäntöjä yhteydessä, Tarnanen-Sariola painottaa.
Tiekartta asettaa satamat miettimään tulevia hankkeitaan, yhdistämällä tekniset tavoitteet ympäristöhyötyihin – olipa kyseessä sitten rakentaminen, teknologia tai kaavoitus.
Teksti ja kuvat Mikko Kääriäinen
