Autonomisen aluksen turvallisuus on luonnollisesti aivan ykköstekijä. Turvallisuutta luodaan vahvoilla järjestelmillä ja varajärjestelmillä. Eri riskit ja onnettomuustyypit kartoittamalla haetaan hallintakeinoja.
– Kaikkiaan turvallisuuskohtia löytyi 73 kappaletta, joista osa on todennäköisempiä kuin toiset. Turun Förin tapauksessa suurin todennäköisyys on törmäys esimerkiksi laiturirakenteisiin, kertoi projektipäällikkö Sirpa Kannos.
Rakenteelliset ratkaisut, opastaminen ja etäoperointi tarvitsevat tuekseen runsaasti suunnittelua.
Autonomisen aluksen etäoperoinnin ensiarvoinen työkalu on luonnollisesti saatava informaatio, jota välittävät esimerkiksi kamerat, sensorit, laserkeilaimet ja lähitutkat.
– Dataa tulee paljon, miten se hallitaan. Visuaalisia työkaluja tarvitaan, jotta kokonaistilanteen kuva välittyy ohjaajalle.
Design osana älykkyyttä
Nopeasti ajatellen älykkyys mieltyy erilaisiin tietoteknisiin sovelluksiin, mutta älykkyys sisältää koko kentän, lähtien aina käyttäjänsä huomioon ottavasta laituri- ja liikennevälineen designistä.
Toimitusjohtaja Satu Salmela Remotec Oy:stä kertoi mitä kaikkea voidaan ottaa huomion suunniteltaessa älylaituria.
Salmelan esittelemissä laitureissa on otettu ajatus rantamakasiineista, joita on tyypillisesti esimerkiksi Porvoossa tai Uudessakaupungissa.
Salmela nosti esiin neljä kohtaa, jotka laiturin pitäisi täyttää: modulaarisuus, mukautuvuus, älykkyys ja design. Mukautuvat laiturit ovat liikuteltavia ja käyttötavoiltaan muunneltavia. Valaistuksella voidaan informoida esimerkiksi kulkuväyliä käyttäviä ihmisiä ja luodaan turvallisuutta.
Yliopettaja Jari Lahtinen esitti case-tapauksena Turun Hirvensaloon ja Ruissaloon suunniteltua vesibussia. Reittien pituudet ovat kummassakin noin 12 kilometriä. Aluksen operaatioaluetta määrittää nopeusrajoitus, jolloin kulku on kovin hidasta. Lahtinen suosittaakin nopeusrajoituksen poistoa ammattimaiselta liikenteeltä.
– Nopeus ei ole vaaratekijä, vaan sillä on haluttu aallonmuodostuksen ja eroosion vähentymistä.
Bussien energiaratkaisut voivat olla biokaasu, sähkö (aurinkopaneelit) tai perinteinen diesel. Myös hybridi on mahdollinen. Esimerkiksi hitaalla alueella voisi olla sähkö, mutta muuten diesel. Kaikissa ratkaisuissa on sekä vahvuutensa että rajoitteensa. Kaasu vaatisi maapuolen investointeja ja tuottaa enemmän metaania. Sähkö taas tarvitsee kestäviä akkuja, mutta on hiljainen.
Teksti ja kuvat Tero Elsilä
Älykäs kaupunkivesiliikenne, eli ÄlyVESI-hanke, on kaupunkien, yritysten sekä korkeakoulujen välinen konseptointi, tuotekehitys- ja innovaatioprojekti. Hankkeessa tutkitaan, kehitetään ja testataan uutta teknologiaa ja älykkäitä kaupunkivesiliikenteen ratkaisuja ja palveluita. Hanke saa päärahoituksen Euroopan aluekehitysrahaston 6Aika-ohjelmasta. Lisäksi hanketta rahoittavat Liikenteen turvallisuusvirasto sekä Helsingin ja Espoon kaupungit.
