09.04.2021

Väitös risteilyalusten suunnittelusta

DI Marjo Keiramon väitöskirja esitettiin tarkastettavaksi 9.4.2021 järjestetyssä väitöstilaisuudessa Aalto-yliopistossa. Väitöstyön otsikko on ”Pathways of the creative journey – the significance of a cruise ship concept design”, suomennettuna “Luovan matkan polut – konseptivaiheen merkitys risteilylaivan suunnittelussa”.

Oikealla väittelijä DI Marjo Keiramo, vasemmalla vastaväittäjä professori Kim Wikström, Åbo Akademi.

Ajan käytäntöjen mukaisesti itse tilaisuus järjestettiin etätapahtumana, mikä valitettavasti jonkin verran himmentää arvokkaan tilaisuuden juhlavuutta.
Väitöskirjatyön ohjaajana on toiminut apulaisprofessori Jani Romanoff, Aalto-yliopisto ja tilaisuudessa toimi vastaväittäjänä professori Kim Wikström, Åbo Akademi.
Taustatietojen mukaan Keiramon väitös on järjestyksessä viides naispuolisen henkilön väitös laivanrakennustekniikan alalla Aalto-yliopistossa/Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Vasta viides tai jo viides – riippuu lukijan odotuksista.

Modernin risteilyliiketoiminnan ja tämän vaatimien uusien alusten rakentamisen katsotaan käynnistyneen 60 – luvun lopussa. Kasvu on ollut voimakasta ja huomattavan tasaista koko kuluneen yli 50 – vuotisen jakson. Matkustajamäärä ennen COVID-19:n aiheuttamaa häiriötä oli yli 30 miljoonaa vuodessa, laivoja liikenteessä noin 400 ja näissä matkustajakapasiteettia yli 600.000. Lähes kaikki nämä laivat on rakennettu neljässä Euroopan maassa (maat aakkosjärjestyksessä) Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Suomessa. Suomalaisten telakoiden, suunnittelutoimistojen ja muiden alana toimijoiden panos näiden laivojen kehittämisessä ja suunnittelussa on ollut melkoisesti laajempaa kuin mainitussa kolmessa muussa maassa. Siten on mitä luontevinta, että otsikon aiheesta väitöskirjatyö on tehty Suomessa.

Risteilylaivojen tuotanto on osa laivanrakennusteollisuutta mutta äärimmilleen erikoistunut osa laivanrakennusta. Laivat ovat kasvaneet valtavasti, yksikköhinta tänään jopa yli 1 mrd EUR, tuotekonsepti on laajentunut ja monipuolistunut ja uusia teknologisia ratkaisuja on otettu käyttöön. Mutta edelleenkin laivan fyysinen rakentaminen toteutetaan noin kahdessa vuodessa. Suoritus on hämmästyttävä verrattuna lähes kaikkeen muuhun suurten kokonaisuuksien toteuttamiseen yhteiskunnassa. Tämä dynaaminen kehitys on antanut aiheen laivan konseptisuunnittelun uudelleenarviointiin, mikä on väitöskirjatyön ydin.

Työ tukeutuu toisaalta kirjallisuuteen perustuvaan laajaan teoreettiseen tarkasteluun ja toisaalta kahdeksaantoista henkilöhaastatteluun, joilla kaikilla henkilöillä on ollut vuosikymmenten kokemus risteilylaivojen suunnittelusta, toteuttamisesta ja risteilyalan kaupallisista realiteeteista. Teoreettiset tarkastelut pohjautuvat yleisiin menetelmiin, joita on kehitetty monimutkaisten teknologisten konseptien suunnitteluun. Tuloksena on ollut konseptisuunnittelun (alkusuunnittelu) uudelleen jäsentäminen, mikä ilmenee konkreettisesti alla olevien kahden kuvan vertailusta:


Perinteinen risteilyalusprototyypin aikataulutettu perustoteutusmalli


Tutkimuksen tuloksena syntynyt ehdotelma prototyyppialuksen toteutusaikataulusta

Jälkimmäisessä koko kehitysvaihe ennen ns. perussuunnitteluun siirtymistä (basic design) on rakennettu uudestaan, ja tulos merkitsee aikaisempaa huomattavasti laajempaa ja syvällisempää panostusta laivakonseptin kehittämiseen.

Muutama vuosikymmen sitten risteilyalusten konseptisuunnittelu oli pitkälti laivaa tarjoavan telakan käsissä. Tänään kuvio on huomattavasti monimuotoisempi, ja prosessiin osallistuvat aikaisempaa enemmän (sisustus)arkkitehdit, risteilyvarustamon oma organisaatio, järjestelmätoimittajat ja eri sektorien konsultit. Tämän myötä prosessi on tullut paljon aikaisempaa vaativammaksi ja edellyttää tiukempaa organisointia ja johtamista sekä erityisesti syvällistä kokemuspohjaa kaikilta prosessiin osallistuvilta.

Uusi toimintamalli on systemaattisempi kuin perinteinen ja myös selkeämpi. Vaikka tietokoneiden käyttö on huomattavasti laajentunut ja jopa keinoälyn käyttö on saatu apuvälineeksi, ihminen on kuitenkin suunnitteluprosessin keskiössä. Tämän merkitystä korostaa sekin, että risteilytuote on tarkoitettu ihmisille – risteilymatkustajille.

Kehitys on johtanut siihen, että alkusuunniteluun osallistuu perinteiseen ratkaisuun verrattuna huomattavasti enemmän väkeä, jolla tulee olla aikaisempaa kattavampi kokemustausta. Ydintekijä on näiden henkilöiden todellinen kokemus laivasuunnittelusta. Relevantti kokemus syntyy vasta toteutettujen suunnittelukohteiden kautta. Laivojen monipuolistuminen ja toiminnan globalisoituminen on tuonut mukaan myös entistä enemmän monikulttuurisia vaatimuksia suunnitteluprosessiin. Kokeneet resurssit ovat kaiken ydin.

Yhteistoiminta prosessiin osallistuvien organisaatioiden kesken asettaa huomattavat haasteet. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset näkemykset ja ambitiot, erilaiset lähtökohdat ja ohjeistus sekä erilaiset sosiaaliset taustat, mitkä kaikki vaikuttavat ryhmätyöskentelyn tasoon ja tuloksellisuuteen. Suunnittelun tekeminen on nykyään varsin yleisesti jakautunut moneen fyysiseen paikkaan, jotka saattavat olla eri puolella maailmaa. Prosessi vaatii kokonaisvaltaisen ymmärryksen suunnittelu- ja valmistusprosessista, fokuksen tiukan säilyttämisen ja tarmoa asioiden johtamisessa. Yksinkertaistettuna kyseessä on pitkälti kontrolloidun kaaoksen johtamisesta.

Yhteenvetona ehdotetun toimintakonseptin edut perinteiseen toimintaan verrattuna ovat:
-tiiviimpi ja oikea-aikaisempi suunnitteluyhteistyö
-suunnitteluvaiheisiin rytmitetty päätöksenteko
-korkeampi konseptin kypsyysaste
-panostaminen tarvittavaan osaamiseen
-tehokkaampi kustannusten hallinta

Yksikön kokoon nähden risteilylaivojen suunnittelu on perinteisesti hoidettu varsin tiukalla aikataululla ja tehokkaasti sekä melko suppein voimin. Näin on etenkin verrattuna rahallisesti samankokoisiin hankkeisiin muilla sektoreilla kuten esimerkiksi yhteiskunnalliset infrastruktuurihankkeet.

Marjo Keiramolla on pitkä tausta risteilylaivojen saralla. Koulutus kattaa ennen tohtoritutkintoa insinööritason tutkinnot sekä teknisellä että kaupallisella alalla, DI – tutkinnon Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta sekä eräitä muita erillisiä koulutustapahtumia. Työkokemus sisältää 10 vuotta Meyer Turun (ja sen edeltäjien) palveluksessa, mihin kuului myös viiden vuoden jakso yrityksen markkinointi- ja viestintäpäällikkönä, kolme vuotta jahtivalmistaja Baltic Yachtsin toimitusjohtajana Pietarsaaressa ja viimeksi yhdeksän vuotta Royal Caribbean Groupin uudisrakennus- ja innovaatioyksikössä Turussa. Huomionarvoista on, että ura kattaa pitkähköt jaksot sekä risteilylaivoja suunnittelevassa ja rakentavassa yrityksessä että risteilylaivoja omistavassa ja operoivassa yrityksessä, mikä on erityisen merkityksellistä väitöskirjatyön kattavuuden kannalta.

Väitöskirjatyöllä on eittämättä merkitys tulevien risteilylaivojen kehitysprosesseihin. Sektorin monipuolistuminen ja nopea laajentuminen vaatii uusia ratkaisuja. COVID-19 tuo näihin prosesseihin varmaankin vielä uusia ulottuvuuksia, jotka edelleen korottavat prosessien vaatimustasoa.

Teksti Eero Mäkinen

Jaa artikkeli