Anne Ala-Pöllänen on monille merimuseolaisille varsin tuttu, sillä hän työskenteli museossa jo sen sijaitessa Helsingin Hylkysaaressa 1990-luvulla.
Ala-Pölläsen intohimo on merellinen menneisyys. Parin vuosikymmenen aikana erilaiset opetus- ja tutkimusprojektit ovat syventäneet osaamista. Yliopistolla sekä yhdessä museoiden kanssa dokumentoitiin laivanrakennusta Aker Yardsin telakalla, Ruotsinristeilyjä M/S Silja Serenadella, veneilykulttuuria helsinkiläisissä pursiseuroissa, kuivarahtausta M/S Arkadialla ja risteilyliikennettä M/S Kristina Reginalla.
Luotsauksen, luotsiveneiden ja merenkulkulaitoksen historian hän omaksui jo Hylkysaaressa työskennellessä. Annelta on ilmestynyt kirja Vator – Puoli vuosisataa veneitä ja moottoreita (2005), joka kertoo hienoista mahonkisista kilpaveneistä ja keltaisista lasikuituveneistään tunnetuksi tulleesta Vator-veistämöstä.
Ala-Pöllänen on heittäytyjä, joka lähtee innolla mukaan uuteen. Useiden dokumentointiprojektien jälkeen tuli kuitenkin tarve perehtyä johonkin pintaa syvemmältä. Suomalaisessa kauppamerenkulussa oli tapahtunut 2010-luvun alussa merkittävä muutos, kun Suomi viimeisenä EU-maana salli ulkomaisen halpatyövoiman laivoillaan. Anne lähti tutkimaan monikulttuurisia miehistöjä kolmella Suomen lipun alla seilaavalla rahtilaivalla viettäen jokaisella kuukauden kenttätöissä. Väitöskirja Happy Ship? Etnografinen tutkimus suomalaisista ja filippiiniläisistä merimiehistä suomalaisilla rahtilaivoilla valmistui vuonna 2017.
Heittäytymisestä oli siinäkin kyse, kun Vrouw Maria -hylky löydettiin. Hän halusi kovasti päästä mukaan kenttätutkimuksiin hylyn päälle, mutta vaikka uinti oli rakas harrastus, sukellus ei ole koskaan houkutellut. Hän pestautui siis hylkyleirille – kokiksi. Hylkyjen aarteita hän on päässyt ihailemaan museossa ja se onkin Annelle erityisen lähellä sydäntä. Suomen merimuseon ja Kymenlaakson museon Venehallissakin kulkiessaan hän miettii minkälaisia kokemuksia nämä kaunottaret kantavat mukanaan. Hän uskoo tämän ajatuksen olevan useiden museokävijöiden mielissä. ”Aidon esineen välittämää tunnetta ei voita mikään”, hän toteaa.
Lähde: Merikeskus Vellamo
