Koronavirus katkoo myös toimitusketjuja: vaikutus on syvä, nopea ja kestää pitkään

Tämä juttu ei ole aprillipila, vaikka vain jokunen kuukausi sitten kirjoitettuna se olisi sitä voinut olla.

1.4.2020 tuli päivälleen 23 vuotta siitä, kun aloitin tasavallan presidentin nimittämänä Turun kauppakorkeakoulun logistiikan professorin virassa. Moni asia on niistä ajoista muuttunut: enää ei pressat proffia nimittele, eikä ole virkojakaan – mutta jotain virkaa professoreilla ehkä kuitenkin vielä on.

Merkkipäivääni saan siis ”juhlia” seuraamalla sitä mullistusta, jota koronavirus maailmalla aiheuttaa paitsi mittavana inhimillisenä kärsimyksenä myös ennennäkemättömänä taloudellisena tuhona. Pitäydyn kirjoituksessani jälkimmäisiin vaikutuksiin talouden ja toimitusketjujen kannalta.

Yksi pysähdyttävimmistä talouden indikaattoreista koronaviruksen aiheuttamasta shokista maailman ja erityisesti euromaiden talouteen on ns. ostopäällikköindeksi (PMI), joka ennakoi teollisen tuotannon lyhyen aikavälin muutosta. Euroalueen PMI on maaliskuussa 2020 nopeasti romahtanut alimmilleen sen noin 20-vuotisen historian aikana.

PMI on sikälikin tärkeä indikaattori, että bruttokansantuote (BKT) on pienellä viiveellä seurannut sitä hyvinkin tarkasti (Kuva 1.)

Koronaviruksen talousvaikutukset ovat poikkeuksellisia siksi, että nyt sekä teollinen tarjonta että kysyntä on lähes kaikilla toimialoilla vajonnut samanaikaisesti. Erityisen kovalla kädellä tämä on kohdellut sellaisia toimialoja, joiden tuotanto perustuu usein varsin pitkiin ja monimutkaisiin toimitusketjuihin. Tällaisia ovat muun muassa konepaja-, elektroniikka-, auto- ja lääketeollisuus sekä tarkkuusinstrumenttien valmistus.

Ne maat, joiden talous perustuu tämän tyyppisten tuotteiden vientiin, kohtaavat vaikutukset todennäköisesti rajumpina kuin pääasiassa raaka-aineiden viennin varassa olevat maat. Suomi kuuluu ensin mainittuun joukkoon, ja mm. Suomen Pankki sekä useat suhdannelaitokset ennustivat maaliskuussa Suomen BKT:n laskevan 4–6 prosenttia vuonna 2020. Maaliskuisia ennusteita laadittaessa kerrannaisvaikutuksia maailmantaloudessa on ollut vielä erittäin vaikea hahmottaa. Vertailun vuoksi: vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Suomen BKT laski vuodessa noin kahdeksan prosenttia.

Tämän lisäksi taudin leviämisen hidastamiseksi tehdyt lähes maailmanlaajuiset poikkeustoimet ulkonaliikkumiskieltoineen ja rajojen sulkemisineen ovat erittäin lyhyessä ajassa tuhonneet monen palvelutoimialan liiketoiminnan edellytykset joka puolella maailmaa. Kovimmat iskut ovat ottaneet vastaan erityisesti matkailu, hotelli- ja ravintolatoiminta sekä henkilöliikenne, joissa liiketoiminnasta on alle kuukaudessa haihtunut monissa maissa yli 90 prosenttia – näin myös Suomessa.

Onkin hyvin mahdollista, että tällä kertaa luvassa on vielä kylmempää kyytiä kuin vuosina 2008–2009 niin Suomessa kuin monessa muussakin vastaavan tuotantorakenteen maassa. Kehittyneimpien EU-maiden lisäksi tällaisia vahvasti vientiin nojaavia ns. korkean tulotason maita ovat esimerkiksi Japani, Etelä-Korea ja Singapore sekä monet niin kutsututut ylemmän keskitulotason maat kuten Meksiko ja Turkki.

Olen pyrkinyt seuraamaan ja myös osaltani analysoimaan ”koronashokin” vaikutuksia maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin sekä kuljetusmarkkinoihin yhdessä kollegoiden kanssa niin Suomessa kuin maailmallakin muun muassa Maailmanpankin kanssa. Eräitä keskeisiä havaintojani näihin teemoihin liittyen voi käydä katsomassa tarkemmin täältä.

Ennustaminen ja erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on ennenkin ollut vaikeaa. Aivan erityisen vaikeaa se on silloin, kun monet taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toiminnan sekä politiikan teon perusteet järkkyvät yhtä aikaa – ja vieläpä maailmanlaajuisesti.

Myös itse koronaviruksen etenemisnopeutta ja sen jälkeensä jättämiä vaikutuksia ei taida vielä juuri kukaan osata tarkkaan arvioida. Tätä kirjoittaessa on vielä niin paljon pölyä ilmassa, että näkyvyys ei todellakaan ole kovin pitkä, mutta jonkinlaisen hyvin alustavan ajallisen näkymän voi kuitenkin koettaa hahmotella.

Kuvan 2. hahmotelma perustuu siis suurelta osin hyvin karkeisiin arvioihin siitä, miten taudin etenemistä voitaisiin saada hidastettua ja miten talouden pyörät voisivat pikkuhiljaa alkaa pyöriä – vaikka vielä muutaman kuukauden takaiseen ”normaaliin” palaaminen ei liene täysin mahdollista enää koskaan.

Inhimillinen kärsimys tullee vielä lähikuukaudet lisääntymään niin Suomessa kuin maailmallakin samoin kuin sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen epävarmuus ja ahdinko. Jos nyt joitakin positiivisia vaikutuksia tällä kaikella on ollut, niin monet päästöt ympäristöön ovat vähentyneet merkittävästi, näin erityisesti liikenteessä.

Hinta kaikelle tälle on kuitenkin ollut erittäin kova niin inhimillisessä kuin taloudellisessakin mielessä. Lopullisen hintalapun saamme tietää vasta vuosien päästä.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Turun yliopiston blogisarjassa.