Parhaina päivinään H&W:llä oli merkittävä osuus koko Ison-Britannian teollisesta pohjasta. Yhtiö rakensi suurimman osan White Star Linen kuuluisista matkustaja-aluksista, Titanicin ohella muun muassa Olympicin ja Britannicin. Belfastissa toiminut telakka teki suuren työn myös toisen maailmansodan aikaisissa sotaponnisteluissa.
Viimeiset ajat ovat kuitenkin olleet yhtä tuskaa 158-vuotiaalle laivanrakennuyhtiölle eikä Harland & Wolffin altaasta ole valmistunut yhtään uudisrakennusta yli kymmeneen vuoteen. H&W on yrittänyt muuttaa tuotantonsa suuntaa uudisrakennuksista korjaustelakaksi ja jopa offshore -tuulivoimaloiden valmistajaksi, mutta vailla menestystä.
Kesän aikana tilintarkastusyhtiö BDO Northern Ireland on ottanut konkurssipesän haltuunsa, Marex kirjoittaa.
Valtiota huudettiin apuun – mutta turhaan
Konkurssi ei suinkaan ole sujunut ilman voimakkaita ja tunteisiin vetoavia vastalauseita. Muun muassa H&W:n työntekijöiden etuja valvova ammattiliitto Unite on kirjoittanut Ison-Britannian uudelle pääministerille Boris Johnsonille kirjeen, jossa liiton pääsihteeri Steve Turner nimittelee telakkayhtiön velkojia ”ruumiin äärelle kerääntyneiksi haaskalinnuiksi, jotka yrittävät vain napata nopean punnan sieltä, mistä ne suinkin vain pystyvät.”
Turner vaatii maan EU-eroa ajavalta Johnsonilta nopeita toimia, joissa valtio takaisi H&W:n päivittäisten laskujen maksut samaan tapaan kuin brittihallitus on aiemmin toiminut muun muassa British Steelin tapauksessa, jossa teräsjätti välttyi vararikolta.
Uniten mielestä valtion pitäisi ohjata muun muassa Britannian merivoimien hankintoja ja korjaussopimuksia Belfastin strategisesti tärkeälle kuivatelakalle. Samasta asiasta keskusteltiin jo edellisen pääministerin kanssa, mutta Theresa Mayn hallitus valitsi tuolloin kansainvälisten tarjouskilpailuiden tien merivoimien hankintojen järjestämiseksi, Marex huomauttaa.
